Pääsiäisvaellus Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa 30.3.-2.4.2018

Kuinka pitkään: Kolme yötä

Parhaat palat: sää, rauhallisuus, laskut, varusteiden toimivuus

Partiolippukuntamme perinteinen pääsiäisvaellus suuntautui tällä kertaa 80-vuotisjuhliaan viettävään Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Puisto on yksi Suomen suosituimmista ja kansallispuistoa halkova Hetta-Pallas-reitti on jo käsite itsessään. Vaelsin itse kyseisen reitin kesällä 2013, nykyisestä partioporukasta osa oli mukana tälläkin reissulla. Kyseessä oli tuolloin ensimmäinen oikea vaellukseni ja ilokseni vierailimme Rautuojan autiotuvalla verestämässä muistoja. Mutta takaisin nykyhetkeen… Koska meitä oli yhteensä 14 partiolaista ahkioineen, päätimme hiihtää rauhallisemmalle paikalle ja pystyttää sinne perusleirin, josta tekisimme päiväretkiä läheisille huipuille. Hetta toimi vaelluksen aloitus- ja lopetuspisteenä. Majapaikkana vaelluksen päätyttyä oli Hotelli Hetan Majatalo, lämpimät suositukset kyseiselle paikalla!

REITTIKARTTA PÄIVÄT 2 JA 3

Kartta: Metsähallitus

PÄIVÄ 1

Reitti: Hetta-Niilajärvi

Matka: 15,5 km

Sää: Poutainen mutta pilvinen ja pikkupakkasta.

Lähdimme Hetasta puolenpäivän aikoihin ja hiihdimme aluksi merkattua latua kohti Ounasjärveltä lähtevää kelkkauraa. Kelkkaura veisi meidät vain reilun kilometrin päähän kohteestamme eli Niilajärvestä. Matkalla oli hyvin aikaa totutella ahkion vetoon. Olimme saaneet matkaan reilusti ahkioita, joten rinkkaa ei tarvinnut samalla kantaa. Kunnon vetovyöllä ahkio on kelpo kaveri.

Moottorikelkkareitillä oli runsaasti lumenkuorruttamia viittoja.

Kolonnamme etenee jo varsin lähellä leiripaikkaa.

Illansuussa saavuimme Niilajärvelle ja pistimme leirin äkkiä pystyyn. Ei muuta kuin iltaruokaa ja nukkumaan!

Leiri pystyssä; vasemmalla kaksi laavua tulistelua varten.

PÄIVÄ 2

Reitti: Niilajärvi-Outtakka-Niilajärvi (reittikartassa punaisella)

Matka: 15 km

Sää: Puolipilvinen, pakkasta -5-0.

Ensimmäisen päiväretken kohteeksi otimme Outtakan, Ounastuntureiden korkeimman (723 metriä) huipun. Eväsleivät mukaan ja termari täyteen kuumaa juotavaa ja eikun menoksi! Aluksi hiihdimme metsän halki, mutta varsin pian puuraja tuli jo vastaan.

Poutainen sää oli yksi reissun kohokohdista!

Tälläkin aihkilla oli varsin mittava taakka kannettavanaan.

Näkymiä Ounastunturien rinteiltä.

Outtakan huiputus oli eräsukset jalassa suhteellisen rankkaa puuhaa, mutta hyvät laskut takaisinpäin sekä aavat maisemat antoivat aihetta hymyyn. Reissun ainoat porot bongattiin kun laskimme alas Outtakan rinnettä.

Ounastuntureiden ilta-aurinko.

PÄIVÄ 3

Reitti: Niilajärvi-Rautuvaara-Rautuoja-Niilajärvi (reittikartassa vihreällä)

Matka: 12 km

Sää: Puolipilvinen, pakkasta -5-0.

Toinen päiväretkemme suuntautui aluksi kohti Rautuvaaraa ja sieltä oli suunnitelmissa laskea Rautuojan autiotuvalle evästelemään. Osa porukastamme lähti suorinta tietä autiotuvalle kuivamaan varusteita sekä lämmittämään kämppää. Veimme myös osan polttopuista, jotka leiriimme oli etukäteen toimitettu, autiotuvalle.

Talvellakin näkee yllättävän paljon merkkejä elämästä; tässä yksi niistä.

Rautuvaara.

Ennen metsänrajaa sekä kunnon hankikantoa pääsimme kokeilemaan taitojamme myös umpihangessa; rankkaa puuhaa tuo ladun avaaminen, kun uppoat puoli metriä joka askeleella.

Umpihangessa välillä; Järvisillä tietenkin!

Aprillipäivän kunniaksi suunnistajamme ohjasti joukon Rautuvaaran kahden huipun väliin, mutta jatkoimme vielä matkaamme huipulle. Tuuli ei tällä kertaa juurikaan vaivannut ja saimme rauhassa juoda sekä korkata Mignon-munia.

Huipulla syödään huiputus-Mignon.

Loppumatka Rautuojan tuvalle olikin lähestulkoon pelkkää laskua. Tuvalla söimme ja lähdimme takaisin leiriin päivällistä tekemään.

PÄIVÄ 4

Reitti: Niilajärvi-Hetta

Matka: 16 km

Sää: Aamu lämmin ja aurinkoinen, päivää kohti pilvisempää

Viimeisen päivämme aamu oli aurinkoinen ja lämmin, vaikka yöllä olikin ollut kylmintä koko reissulla. Hinku saunaan oli jo kova, joten otimme pikaiset hiihdot takaisin Hettaan. Kokonaisuutena vaellus onnistui sään ja varusteiden suhteen erinomaisesti, eikä seurassakaan ollut valittamista.

Viimeisenä päivänä hiihtokeli oli varsin lämmin ja pelkkä aluspaita sekä buffi korvia suojamaan oli riittävä varustus.

Loppumatkalla ihasteltiin vielä kaukana siintäviä huippuja.

HUOMIOITA VARUSTEISTA

Käytin tällä vaelluksella ensimmäistä kertaa uutta talvimakuupussiani. Marmotin Never Summerissa comfot-lämpötila on -10 ja limit-lämpötila -18. Pussi osoittautui toimivaksi ja hintaansa (noin 330 euroa) nähden antaisin täydet viisi tähteä. Lämpötila painui öisin noin -15 asteeseen ja ehkä alemmaksikin, eikä villakerrasto päällä, alpakkasukat jalassa sekä merinovillainen Svalan kypärähuppu päässä ollut ongelmia nukkumisen kanssa.

Pipo- ja hanskapuolella Varustelekan merinovillapipo sekä lammasrukkaset olivat myös tositoimissa ensimmäistä kertaa enkä katunut ostoksia kertaakaan. Sissipipo on pehmeä, lämmin ja pitää myös tuulta jonkin verran, lammasrukkaset taas kevyet mutta lämpimät ja alle mahtuu vielä sormikkaat. Molemmat vielä kotimaista valmistetta!

Ostin ennen reissua myös Svalan merinovillaisen poolopaidan ja olin hankintaan erittäin tyytyväinen. Kosteudensiirto oli paidassa erinomainen, paita ei tuntunut märältä, kun vaihdoin hiihdon päätteeksi leirissä paksumman aluspaidan hiihtoasun tilalle. Kaulus on napakka ja suojaa hyvin kylmältä. Svalan merino zip-neck-paita on malliesimerkki kotimaisesta huipputuotteesta, joka ei häviä kalliimmille ulkomaisille vastineilleen.

Lisätietoa Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta: luontoon.fi/pallas-yllastunturi